tiistai 14. helmikuuta 2012

Jälkikasvun kanssa Lontoon julkisissa

Tässä yleisön pyynnöstä selontekoa siitä millaista on liikkua lasten kanssa Lontoossa! Meidän onneksemme asumme hyvinkin keskustassa, joten täältä pääsee moneen paikkaan kävellen, mutta tokihan mekin turvaudumme erilaisiin kulkuvälineisiin ainakin muutamia kertoja viikossa.                          
Helpoin vehje pienimpien lasten roudaamiseen on jokin kantoväline (reppu, liina tai vastaava). Silloin ei tarvitse miettiä portaita tai mahtumisia, ja yleensä jos olen yksin lasten kanssa liikkeellä otan Uulan kantoreppuun ja Aamu on potkulaudalla, jota voi sitten käyttää vetolautana jos ei jaksa enää potkia (tai jos on liian ruuhkaista eikä äiti anna viilettää vapaasti). Uula tosin alkaa olla jo sen verran tuhtia kannettavaa että selkä hajoaa jos pitää pitempiä aikoja raahata, kuten viikko sitten kun olimme museoretkellä ja Uula nukkui päikkärinsäkin repussa.

Rattaillakin pärjää, varsinkin jos on kaksi aikuista mukana ja metroa (siis Undergroundia eli Tubea) käyttäessään on valmis kantamaan niitä portaita ylös. Usein myös näkee että kävelevän mutta rattaita tarvitsevan lapsen kanssa käytetään kevyitä sateenvarjorattaita, jotka voi sitten tarvittaessa laittaa kasaan ja heittää olalle.

Busseihin pääsee rattailla helposti. Sisään tosin pitää mennä muiden mukana etuovesta ja vilauttaa lippua, mutta ainakin meidän vaunut (60cm) mahtuvat hyvin käytäviä pitkin keskiosaan, jossa on tilaa kaksille tai kolmille rattaille. Täällä kuskit eivät yleensä ole kauhea nipoja, eli ylimääräisetkin sallitaan tukkimaan tietä, ainakin lyhyeksi matkaa. Kantoreppua käyttämällä tosin pääsee sitten kipuamaan yläkertaan ja ihailemaan maisemia.
Metro ei sitten todellakaan ole mikään esteetön ratkaisu. Tfl (=Transport of London) tosin väittää että "London is fast becoming one of the most accessible cities in the world", joten sitä odotellessa! Kun tämä maailman ensimmäinen metrosysteemi vuonna 1863 avattiin, taisi rakentajilla olla muutakin mietittävää kuin se miten lastenvaunut ja pyörätuolit saataisiin maanalaisten höyryjunien vetämiksi. Uudemmilla asemilla toki on hissejä, mutta usein hissitkään eivät ole tie autuuteen: meidän lähimmällä asemalla, Russell Squarelle (avattu 1906) pääsee suurimman osan matkasta hissillä mutta lopussa odottaa parisenkymmentä porrasta. Jos on rattaitten kanssa liikenteessä ei sitten auta muu kuin kantaa / pyytää tai odottaa jonkun ystävällisen sielun tarjoamaa kantoapua / renkuttaa kärryt laiturille asti. 

Metroasemilla kuljetaan porttien lävitse, ja vaunujen ja lasten kanssa kulkijoille on oma iso porttinsa jonka käytössä yleensä auttaa Oikea Ihminen. Asemilla on aina henkilökuntaa paikalla, joten apua saa helposti jos sitä tarvitsee. Ei sitten kannata yrittää tunkea normiportista lapsen kanssa niin että lapsi juoksee edeltä ja aikuinen tulee perässä, koska silloin portti lävähtää voimalla jälkimmäisenä tulevan päälle. Heti portin jälkeen kun on sellainen sähkösilmä joka havaitsee kun se ohitetaan ja antaa porttivehkeelle käskyn sulkea portin.... Kokeiltu on, erilaisilla kombinaatioilla. Eli jos jostain syystä täytyy mennä pikkuportista niin lapsi syliin.

Ruuhkametroon ahtautuminen hyökkäysvaunujen kanssa onkin toki oma taiteenlajinsa, mutta siitäkin ainakin tämän kuvamateriaalin perusteella selviytyy jopa niin hyvin että ehtii ottaa nitä kuvia.
Liukuportaat ovat myös oma ilonsa. Varsinkin silloin jos ne ovat rikki.

Se vielä mainittakoon että alle 11-vuotiaat kulkevat julkisissa ilmaiseksi ja liputta jos heidän seuranaan on lipullinen aikuinen. Sitä iloa täällä ei ole että rattaiden kanssa matkustava aikuinen pääsisi ilmaiseksi. Tfl:n sivuilta  löytyy paljon tietoa. 

Loppuu vielä pari kuvaa Aamun päiväkodin pihalta niin näette millaisia rattaita täällä käytetään. Aika kevyesti mennään siis, Maclarenia ja Bugaboo Beetä ja halpisritsoja. Meidän normi-Bugaboot on selkeesti raskaimmasta päästä. Aika paljon näkyy myös Phil&Tedsejä käytettävän jos tarvitsee useampaa kuin yhtä kärrätä. Niitä en kylläkään ole nähnyt Tubeen raahattavan... 



Ja potkulautoja. Kaikilla yli kaksivuotiailla tuntuu olevan tuollainen potkulauta. Aamukin tietty haluais sellaisen missä on kaksi pyörää edessä...



Raportin päättää tämä näkymä Lontoon synkiltä kujilta.

-R