Terveisiä Suomesta. Kuusi yötä olin lasten kanssa katupölyssä ja räntäsateessa. Noh, oli myös paljon tärkeitä ihmisiä, vaikka ei kyllä ehditty nähdä puoliakaan niistä ihmisistä tai asioista (kuten
tämä näyttely Emmassa tai
tämä Forum Boxissa) mitä olin ajatellut tai toivonut näkeväni. Syötiin sienipastaa, aamiaiseksi viikunapuuroa, lounaaksi lohikiusausta, rotinoiksi terveellistä, kahvitteluksi (aamu+)mammapullaa, vapaaillalliseksi grönburgeria, matkaevääksi juuressipsejä. Ja ihana puusaunakin! Kaikki tietysti parhaassa seurassa.
Oli siis ehkä vähän hektistä, vaikka olin sitä yrittänyt vältellä... Iltaisin en sitten saanut unta ja pyörin sängyssä vähintään kolmeen saakka.
Kameraa ei tietenkään ollut mukana, paitsi oikea iso kamera, ja enhän mä sitä jaksa raahata mukanani. Tässä siis ainoat epäviralliset kuvat: avuliaat assistentit pajukossa.
Paluumatkalla koneen laskeuduttua Heathrowlle Uula pudotti tuttinsa jonnekin penkkien väliin. En sitten sitä heti löytänyt, enkä rehellisyyden nimissä jaksanut sitä kauheasti etsiäkään. Eli sinne meni tutti (ja loput tutit visusti piiloon). Reilu vuorokausi jo selviydytty. Aika liikuttavaa kyllä seurata toisen vieroitusoireita. Ei mitenkään mahdotonta edes ole, eilen illalla nukahti pienen itkun jälkeen pikkuauto kummassakin kädessä ja tänään päikkäreille ihan normaalisti itsekseen, ei huutoja. Päiväunien jälkeen tosin tuli suuri suru, jota podettiin noin vartti, jonka jälkeen alistuneesti totesi: "T-tti. Lee!" + käsillä lentokoneliikkeitä ja sitten vilkutusta taivaalle. Ihan kuin ois läheisempikin ystävä poistunut taivaaseen... Nyyhkis.
|
Tässä tuttitilanne juuri ennen Suomeen lähtöä. |
-Ruusu