perjantai 20. huhtikuuta 2012

Mielensäpahoittaja





Minä niin mieleni pahoitin... Draaman taju ainakin hanskassa. Hauskaa viikonloppua kaikille ihanille lukijoillemme!



-U:n puolesta R

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Mansikat ja mustikat

Terveisiä Suomesta. Kuusi yötä olin lasten kanssa katupölyssä ja räntäsateessa. Noh, oli myös paljon tärkeitä ihmisiä, vaikka ei kyllä ehditty nähdä puoliakaan niistä ihmisistä tai asioista (kuten tämä näyttely Emmassa tai tämä Forum Boxissa) mitä olin ajatellut tai toivonut näkeväni. Syötiin sienipastaa, aamiaiseksi viikunapuuroa, lounaaksi lohikiusausta, rotinoiksi terveellistä, kahvitteluksi (aamu+)mammapullaa, vapaaillalliseksi grönburgeria, matkaevääksi juuressipsejä. Ja ihana puusaunakin! Kaikki tietysti parhaassa seurassa. 

Oli siis ehkä vähän hektistä, vaikka olin sitä yrittänyt vältellä... Iltaisin en sitten saanut unta ja pyörin sängyssä vähintään kolmeen saakka.

Kameraa ei tietenkään ollut mukana, paitsi oikea iso kamera, ja enhän mä sitä jaksa raahata mukanani. Tässä siis ainoat epäviralliset kuvat: avuliaat assistentit pajukossa.




Paluumatkalla koneen laskeuduttua Heathrowlle Uula pudotti tuttinsa jonnekin penkkien väliin. En sitten sitä heti löytänyt, enkä rehellisyyden nimissä jaksanut sitä kauheasti etsiäkään. Eli sinne meni tutti (ja loput tutit visusti piiloon). Reilu vuorokausi jo selviydytty. Aika liikuttavaa kyllä seurata toisen vieroitusoireita. Ei mitenkään mahdotonta edes ole, eilen illalla nukahti pienen itkun jälkeen pikkuauto kummassakin kädessä ja tänään päikkäreille ihan normaalisti itsekseen, ei huutoja. Päiväunien jälkeen tosin tuli suuri suru, jota podettiin noin vartti, jonka jälkeen alistuneesti totesi: "T-tti. Lee!" + käsillä lentokoneliikkeitä ja sitten vilkutusta taivaalle. Ihan kuin ois läheisempikin ystävä poistunut taivaaseen... Nyyhkis.

Tässä tuttitilanne juuri ennen Suomeen lähtöä.

-Ruusu

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Brightonista Brixtoniin





Tällä viikolla olemme lähinnä lomailleet. Yhden yön ja puolentoista päivän reissu Brightoniin oli täydellinen tapa aloittaa pääsiäisviikonloppu. Brighton tunnetaan ennen kaikkea rantakohteena, mutta toimii hyvin näin kauden ulkopuolellakin. Kaupunkin on vasta heräilemässä tulevaan kesäkauteen ja vaikka "huvipuisto jouluna" -vertaus onkin liioittelua, niin jotain kiehtovaa tällaisessa paikassa on näin turistisesongin vasta odottaessa alkuaan. Rantakaupungin rähjäromantiikka pääsee ehkä vielä kesää paremmin oikeuksiinsa.


Istuimme biitsillä, katselimme Englannin kanaalin aaltoja ja kuuntelimme taustalla sähkökitaralla jumittavaa luuppia soittanutta tuntemattomaksi jäänyttä muusikkoa. Illallistimme mainiossa italialaisessa ravintolassa ja lapsetkin malttoivat käyttäytyä hyvin. Söimme hotellissa pannukakkuja aamiaiseksi ja hattaraa huvipuistossa. Kaunista, kornia ja myös jotenkin maagista.


Tänään teimme puolestaan retken Lontoon sisällä toiseen B:llä alkavaan kohteeseen, Brixtoniin. Meidän on ollut monena lauantaina tarkoitus mennä käymään Electric Avenuen Brixton Marketilla, ja viimein saimme itsemme raahattua itsemme Thamesin eteläpuolelle Victoria linen päätepysäkille. Brixton on yksi Lontoon karibialaisimmista alueista, mikä näkyy hyvin Brixton Marketin tunnelmassa ja tarjonnassa. Brixton Village arcadesta puolestaan löytyy erikoinen yhdistelmä afrikkalaista kauppahallia ja hipsterikeskittymää: osa hallista pitää vahvasti kiinni afro-karibialaisesta väristään, kun toisen puolen ovat valloittaneet luomukahvia tarjoavat trendikuppilat, gastropubit ja japanilaisravintolat. Suosittelen lämpimästi.




Hallin toista osastoa: Näillä kynttilöillä mm. lisätään onnea rakkauselämässä, parannetaan ja torjutaan sairauksia sekä tietysti kunnioitetaan pyhimyksiä.  



sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kirsikankukkia ja seitsemän muuta K:ta

1. Kevät.
2. Kiipeilyteline.
3. & 4. Ihastuttavien vieraiden ansiosta olen taas päivittänyt suomisanastoani: Krebata ja Kinkku.
5. Kanaali, eli ihana Regents Canal jonka rantaa pitkin on nasta kävellä ja istahtaa 
6. Kahville tai 
7. Kaljalle.

Ja yksi M: Magnolia. Joka arkipäivä mennään, tai ainakin Aamu menee, kahdesti viimeisessä kuvassa näkyvän puun ohi. Ollaan ihasteltu nuppujen muuttumista kukiksi. Tänään tullessani kotiin alkuillasta huomasin että taitaa olla enää yksi kukka jäljellä.

-R