Short but sweet

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Viikkoko enää ja sitten pitäisi sanoa bye-byet tällä aikakaudelle?!? Mutta sitä ennen hostelli pyörii täysillä loppumetreille saakka, mitään ei oo pakattu (pari laatikkoa tosin hain, josko jotain pitää lähettää), Aamu pyöräilee synttärfillarillaan ammuussa (=puistossa), yritän olla ajattelematta niitä kaikkia asioita jotka tälläkertaa ovat jääneet tekemättä, mulla vielä kaksi joogakertaa kortissa käyttämättä ja tyhjennetään ruokakaapin linssi- ja teevarastoja. Nyyh.

-R

Yöjunalla Skotlantiin

Pakko nähdä vähän muutakin kuin Lontoota kun nyt täällä ollaan. Tosin riittäähän tässä Lontoossakin...  Brightonissa käytiin pääsiäisenä ja nyt matkustettiin muutaman päivän retkelle Edinburghiin. Vartin kävelymatkan päässä meiltä Eustonin asemalta lähtee yöjuna jonka kyytiin hypättiin. Etukäteen vähän kammotti: junaan pääsi vasta yhdentoista jälkeen illalla ja perillä heti seiskan jälkeen. Lisäksi meillä oli koko perheelle yksi hytti, eli kaksi sänkyä. Tulipahan todettua että täällä junahytit on vielä pienempiä kuin siinä Rovaniemen yöjunassa. Eli hikistä oli, mutta perille päästiin eikä kukaan pudonnut sängystä kiitäessämme halki tämän saaren.

Heti konduktöörin kanssa tuli ongelmia skottiaksentin kanssa. Aamu ajatteli että ne puhuu noin hassusti "kun ne ei ehkä vielä osaa". Tytön järkyttynyt ilme oli näkemisen arvoinen kun sanottiin että sekin puhuisi nyt sillälailla englantia jos me oltaiskin lähdetty Lontoon sijasta Edinburghiin. Voi hitto, ei tullu ajateltua tätä asiaa silloin, mutta olisihan se nyt vaan siistiä jos Aamu ois oppinu kunnon skottienkun!

Retken uroteko oli kun reippailimme keskustan vieressä kohoavalle Arthur's Seat -vuorelle (250,5 m). Ennen eräretkeä retkueemme sirkkelöinti, narina ja yleinen vetämättömyys vaikutti jo niin uhkaavalta että lupasin syödä hattuni jos ikinä pääsemme huipulle. Onneksi mulla ei ole hattua. Laskeutuessamme alas mäenrinteitä ja tyhjentäessämme Sainsbury'sin oranssia eväskassia vuorenrinteellä nummien tuoksuessa ympärillämme (ja lasten ryntäillessä ties minne kielekkeille) visioin jo muuttuvamme kunnolliseksi ulkoilmaperheeksi joka telttailee ja patikoi asiallisesti varustautuneena. Tosin kyllä noilla converseilla/tomseilla ja muovikasseillakin toi eräjormailu näyttää toimivan, joten en nyt ehkä ekana vaihda viimeisiä puntiani goretexeihin. Ja okei, olihan meillä sentään se 12-vuotiaana saamani sveitsiläislinkkari joka on palvellut niin manikyyreissä kuin viisaudenhammasleikkauksen tikkien irroittamisessa!

-R

P.S. Edinburghin lintulaji on sitten lokki. Sellainen joka nappaa Helsingin lokit unohtaneen varomattoman turistin aamiaisen eli munapatongin ja leväyttää sen keskelle aukiota.

Reippain mielin eräretkelle asianmukaisin kantovälinen varustautuneina.