Tavallisuus

Lontoo oli tuli ja meni. Tai siis Lontoo jäi, me mentiin. Taas Helsingissä, jo melkein kaksi viikkoa mutta blogirukka pidetty pimennossa. Ehkä tässä pikkuhiljaa vasta ryhtyy tajuamaan että vuosi meni jo. Paluussa sokeeraavinta on tavallisuus, kaikki on niin kuin ennen, olimmeko me edes missään?

Blogia ei ainakaan vielä kuopata, luvassa on tarkempaa loppuraporttia ja voisihan sitä vielä mehustella Lontoota täältä meidän ihanasta 40 neliöisestä Töölön pikkukodista käsin. Nyt on vaan vielä vähän sanat hakusessa. Kai ne sieltä. Huomenna iskee arki: työt, päiväkodit ja kellon kanssa heräämiset. Toivottavasti suunta on kuitenkin ylöspäin...

-R

Mahduimme lentokentän hissiin. Ja tietokonekin saatiin ehjänä perille.

Short but sweet

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Viikkoko enää ja sitten pitäisi sanoa bye-byet tällä aikakaudelle?!? Mutta sitä ennen hostelli pyörii täysillä loppumetreille saakka, mitään ei oo pakattu (pari laatikkoa tosin hain, josko jotain pitää lähettää), Aamu pyöräilee synttärfillarillaan ammuussa (=puistossa), yritän olla ajattelematta niitä kaikkia asioita jotka tälläkertaa ovat jääneet tekemättä, mulla vielä kaksi joogakertaa kortissa käyttämättä ja tyhjennetään ruokakaapin linssi- ja teevarastoja. Nyyh.

-R

Yöjunalla Skotlantiin

Pakko nähdä vähän muutakin kuin Lontoota kun nyt täällä ollaan. Tosin riittäähän tässä Lontoossakin...  Brightonissa käytiin pääsiäisenä ja nyt matkustettiin muutaman päivän retkelle Edinburghiin. Vartin kävelymatkan päässä meiltä Eustonin asemalta lähtee yöjuna jonka kyytiin hypättiin. Etukäteen vähän kammotti: junaan pääsi vasta yhdentoista jälkeen illalla ja perillä heti seiskan jälkeen. Lisäksi meillä oli koko perheelle yksi hytti, eli kaksi sänkyä. Tulipahan todettua että täällä junahytit on vielä pienempiä kuin siinä Rovaniemen yöjunassa. Eli hikistä oli, mutta perille päästiin eikä kukaan pudonnut sängystä kiitäessämme halki tämän saaren.

Heti konduktöörin kanssa tuli ongelmia skottiaksentin kanssa. Aamu ajatteli että ne puhuu noin hassusti "kun ne ei ehkä vielä osaa". Tytön järkyttynyt ilme oli näkemisen arvoinen kun sanottiin että sekin puhuisi nyt sillälailla englantia jos me oltaiskin lähdetty Lontoon sijasta Edinburghiin. Voi hitto, ei tullu ajateltua tätä asiaa silloin, mutta olisihan se nyt vaan siistiä jos Aamu ois oppinu kunnon skottienkun!

Retken uroteko oli kun reippailimme keskustan vieressä kohoavalle Arthur's Seat -vuorelle (250,5 m). Ennen eräretkeä retkueemme sirkkelöinti, narina ja yleinen vetämättömyys vaikutti jo niin uhkaavalta että lupasin syödä hattuni jos ikinä pääsemme huipulle. Onneksi mulla ei ole hattua. Laskeutuessamme alas mäenrinteitä ja tyhjentäessämme Sainsbury'sin oranssia eväskassia vuorenrinteellä nummien tuoksuessa ympärillämme (ja lasten ryntäillessä ties minne kielekkeille) visioin jo muuttuvamme kunnolliseksi ulkoilmaperheeksi joka telttailee ja patikoi asiallisesti varustautuneena. Tosin kyllä noilla converseilla/tomseilla ja muovikasseillakin toi eräjormailu näyttää toimivan, joten en nyt ehkä ekana vaihda viimeisiä puntiani goretexeihin. Ja okei, olihan meillä sentään se 12-vuotiaana saamani sveitsiläislinkkari joka on palvellut niin manikyyreissä kuin viisaudenhammasleikkauksen tikkien irroittamisessa!

-R

P.S. Edinburghin lintulaji on sitten lokki. Sellainen joka nappaa Helsingin lokit unohtaneen varomattoman turistin aamiaisen eli munapatongin ja leväyttää sen keskelle aukiota.

Reippain mielin eräretkelle asianmukaisin kantovälinen varustautuneina.

Berliini part 2 -vertailuruutu

-R

Berliini part 1 -ajan kulumisen hyväksyminen

Mikkipaita 2009

Mikkipaita 2012

Keinuja 2009

Keinuja 2012

Mansikkajäde 2009

Metsämarjajäde 2012

Vankkurit 2009

Vankkurit 2012

Due Fornin portaat 2009

Due Fornin portaat 2012

2 + 50

Takana on kaksi viikkoa etäisyyttä Lontooseen -tässä kuvaraporttia ensimmäisestä eli kotomaasta. Viikon kohokohtia Uulan kaksvee-synttärit ja Rantiksen viisikymppiset. Jälkimmäinen suhtautui vanhenemiseensa huomattavasti rauhallisemmin kuin ensimmäinen, joka synttärikahveillaan joutui keräilemään itseään rattaiden suojassa sadesuojan takansa jätskiä syöden. Rantaharju otti vuosien suomalla kokemuksella iisimmin juhlimaan saapuneen 23-päisen sukuhaaran, uuden grillin uutteran sisäänajon ja viisikko-henkisen ruokailutahdin.

Seuraavaksi luvassa katsaus euron eis kugeleiden, korkeiden huoneiden ja leveiden straadojen kaupunkiin.

-R

Muu perhe Helsingissä, isä Lontoossa

Tentit ovat ohi. En muista lukeneeni yhtä antaumuksellisesti mihinkään tenttiin sitten pääsykokeiden, joista tänä kesänä tuli kuluneeksi.. aivan liian kauan. Tenttien lopulliset tulokset saadaan vasta loka-marraskuussa, mikä on kohtuuttoman pitkä aika.

Vapaa kesä edessä? Valitettavasti ei aivan. Kesän projektina on vielä kirjoittaa kolme 8000 sanan extended essaytä, yhteensä noin 60 sivun askare. Laajuus on siis aika lähellä kotoista oikiksen gradua, aikaa tälle 21.8. asti. Työ ei ole aivan alkutekijöissään, mutta riittävästi tekemistä lähiviikoille silti riittää. En vaivaa lukijoita lopputyöni aiheilla, kirjoitan niistä lisää toisessa blogissani. 

Ensi viikolla lähdemme Berliiniin viikoksi. Se on Lontoon ohella toinen suosikkikaupungeistani Euroopassa, mutta niin erillainen Lontooseen verrattuna, etten mitenkään voi niitä asettaa suosikkijärjestykseen. Berliini on rauhallisen menon ja juhlimisen mekka, Lontoo taas hektinen työorientoitunut kosmopoliitti. Berliini ja Lontoo pelaavat aivan eri vahvuuksilla. Lontoossa on koko maailma, sekä hyvässä että huonossa. En olisi uskonut, että tänne on näinkin helppo kotiutua. 

Muun perheen ollessa Suomessa käymässä olen itse keskittynyt esseiden työstämiseen ja käyttänyt pari viime iltaa kavereiden kanssa kaupungilla notkumiseen. Eilisilta oli opiskelijamainen ilmaiskierros kaverin kaverin näytteluyn avaijaisista (ilmainen baari) kaverin kaverin (ilmainen baari) synttärien kautta dj-kilpailuun Shoreditchin XOYO-klubilla. Tänään iltapäivällä vietimme kurssin piknikkiä London Fieldsin puistossa; eräs suosikkipaikoistani Lontoossa. 

Kesäsää Lontoossa on ollut varsin englantilainen, mutta eipä tuo hirveästi ole haitannut. Lontoo on mieletön paikka, ja paluu Härmään pelottaa tässä vaiheessa jonkin verran. 

Lopuksi vielä kuva siitä, että hauskaa on ollut muillakin perheenjäsenillä kuin isällä. Päiväkodissa vietettiin keskiviikkona "health and wellness" -päivää olympialaisten hengessä. Aamu ja ystävänsä näyttävät, että pöllöilylle löytyy sijaa teeman kuin teeman alla.