Ensimmäinen lukukausi on nyt käytännössä ohi. Syksy on kulunut uskomattoman nopeasti, välivisiitti Suomeen on enää parin päivän päässä.
Osa kursseistani yliopistolla on ollut ns. puolikkaita moduuleita, jotka nyt loppuvat ja jäljellä on enää extended essayn suunnittelu ja aikanaan sitten myös kirjoitus. Yksi suosikeistani, cyberlaw, kuuluu valitettavasti näihin loppuviin. Huolimatta hieman 90-luvulta kalskahtavasta nimestään se on ollut ihan mahtava kurssi - parhaita akateemisia kokemuksiani ikinä. Lyhyesti kuvaten kurssi on käsitellyt tietoverkkojen regulaatiota ja siihen liittyviä ongelmia. Kurssi ei ole kovinkaan oikeusdogmaattinen, vaan pikemminkin teoreettinen ja poliittinen. Osa lukemistoista on ollut juuri sitä pahimman luokan akateemista horinaa josta aiemmassa kirjoituksessa valitin (tyyliä "miksi sanoa asia kahdella sanalla kun sen voi sanoa viidelläkymmenelläkahdella").
Siitä huolimatta olen lukenut kurssia varten ihan vapaaehtoisesti lukemattoman määrän oikeustapauksia ja artikkeleita, kerran jopa ns. pakollisten luettavien ulkopuolelta ja luulisin oppineeni kurssilla aika lailla ihan "tiukkaakin" juridiikkaa. Torstaina seminaarin jälkeen on ainakin hetkellisesti tuntunut siltä, että ymmärtää tai luulee ymmärtävänsä ehkä vähän paremmin...niin, niitä asioiden syitä joista alkusyksystä oli puhetta. Vuosi ei ole mennyt koulun puolesta hukkaan jo tämän yhden kurssin ansiosta. Vaikka kymmenen seminaarin aikana ehditään vain raapaista pintaa muutamasta aihepiiristä jotka voi lukea osaksi "verkkojuridiikan" varsin hahmotonta kokonaisuutta, tämä kurssi on herättänyt ajatuksia ja mikä vielä tärkeämpää: palauttanut mieleen miksi juridiikka oikeastaan on aika kiinnostavaa! Iso kiitos tästä kuuluu proffallemme Andrew Murraylle (ei, ei se tenniksenpelaaja!)
Kuten Ruusu on jo aiemmin kertonut, meillä on ollut täällä parin viime viikon aikana vieraita, mikä on ollut mahtavaa. Viimeisimmät vieraat olivat Tuokki ja Anna-Kaisa, joista ensinmainitun kanssa minulla oli paitsi ilo jakaa muutama tunti jonottaen Leonardo Da Vinci -näyttelyyn National Galleryssä. Ei mennyt jonotus hukkaan: saimme paitsi lipyt, pääsimme myös ihastelemaan katoavaista kauneutta eli tätä hyvin keskeisemmälle paikalle eli lähes Trafalgar Squarelle yön pimeydessä toteutettua luvatonta taideprojektia, joka pestiin pois vielä jonottaessamme aamutuimaan. Kyseessä on ilmeisesti Banksyn teos, joten pääsimme todistamaan renessanssimestarin lisäksi yhden tämän hetken tunnetuimpiin kuuluvan (katu)taiteilijan teosta, jonka ikä seinällä jäi hieman lyhytaikaisemmaksi kuin Leonardon vastaavien.
Herra Aron kanssa jaoin myös varsin hilpeän viikonloppu Länsi-Englannissa sijaitsevassa Mineheadin pikkukaupungissa All Tomorrow's Parties -festareilla. Kyseessä on puolivuosittain järjestettävä indiefestari (anteeksi, en keksi parempaa ilmaisua), jonka kuraattorina on aina vuorollaan joku bändi tai artisti joka sitten valitsee viikonlopun ohjelman. Tämän kertaisen festariviikonlopun kuraattoreita olivat Caribou, Battles ja Les Savy Fav. Ottaen huomioon että kuraattorina ollut Les Savy Fav oli itselleni täysin tuntematon ennaltaan, ei liene ihme että aika suuri osa esiintyjistäkin oli uusia tuttavuuksi.
Viikonlopun huippuhetkiä - ei missään tietyssä järjestyksessä: The Budos Bandin, The Fieldin, Four Tetin, Holy Fuckin ja Battlesin keikat (näiden nimet muistuivat ensimmäisenä mieleen), lauantain levottomat jatkot, jonne saapui kuokkimaan ensin lauma eläimiksi pukeutuneita juhlijoita ja sen jälkeen kolme Tarantino-leffasta karanneen oloista brittisälliä (sitä sorttia jotka saavat jollain onnettomalla tavalla surmansa alkukohtauksessa) ja Butlinsin keilahallin keilaustulokset jotka tuntuivat vain paranevan viikonlopun edetessä.
Hauskaa ja aika väsyttävää. Ylihuomenna edessä lento suomeen - ja toivottavasti monen ystävän tapaaminen. Voi olla etten itse päivitä blogia nyt ennen joulua, joten toivotan tässä vaiheessa mainiota ja stressitöntä joulua kaikille niille kavereilla joita en ehdi nähdä ennen joulua.
-K
