love your town

Kävimme sunnuntaina Columbia Roadin kukkatorille. Ostimme kukkia, traakkipuun ja ajankohtaisen huoneentaulun.

Ja tajusimme että meillä ei ole maljakkoa. (Tyhjiä maitokanistereita kyllä.)

-R

Missä pihvi? ..ja pari makkaraa...

Mykoproteiinimakkaraa ja -pippuripihviä Herra Hakkarais-lautasella. (Syötiin myös perunaa, eli ei olla ruvettu karppaamaan.)

Kas näin on saatu aiemmin mainitut Quornit lautaselle. Testiryhmämme sai käsittelyyn makkaraa ja pippuripihviä. Kaikki meni vatsaan (ja vähän myös kokolattiamatolle) mitä lautasille laitettiin, sekä isoilta että pieniltä testaajilta, eikä ketsuppimarinadikaan olisi ollut välttämätön. Makkara olisi helpommin mennyt täydestä lihansyöjällekin, pihvin koostumusta kun on vaikeampi jäljitellä, nämä olivat ehkä lähempänä jauhelihapihviä...? Toisaalta, en ole varma olenko koskaan syönyt oikeaa pippuripihviä, joten voihan olla että ne ovat juurikin tuollaisia. Maku kummassakin oli mun mielestä oikein jees, verrattuna soija-vastaaviin näissä ei ole sitä soijalle -tai muille papuasioille- tyypillistä sivumakua, joka saattaa siihen tottumattomille olla epäkutsuva. Luulen että näitä vois syödä toistekin! Hintakaan ei ole mikään paha, kahden pihvin paketti n. 2,50£ (2,90€) ja neljän makkaran satsi 2,20£ (2,50€). Aamulla on kuvassa lautasella puolikas pihvi. Ja puolitoista makkaraa. Ja puolitoista kirsikkatomaattia. Ja kaksi oliivia...

Mä en vielä ihan ole varma omasta suhtautumisestani tähän mykoproteiini-konseptiin. Tavallaan nerokasta, että kasvatetaan proteiinia jossain magatankeissa, ja Quornin nettisivujen mukaan koko homma sai alkunsa 60-luvulla kun huolestuttiin maapallon väestönkasvusta ja ruoan riittämättömyydestä. Tällä seikallahan tuotetta ei voida nykypäivänä markkinoida ylipaino-ongelman vaivaamissa länsimaissa, mutta miksei mykoproteiinia käytetä nälkäisempien maailmankolkkien ruokkimisessa? Noh, tiedetään että hyväntekeväisyys ja maailman pelastaminen ei tunnetusti ole mikään tuottoisa bisnes, josko se olisi syynä? t. nimim. "Kysynpähän vaan".

-R

Turreilua ja ulkoilua

Vierailijat ovat saapuneet ja me Kallen kanssa päästiin katsomaan Barbican Centreen Lucinda Childin Dance-tanssiesitystä. Dance oli aika hengästyttävä ja vaikuttava, ja merihakamainen Barbican itsessään kaltevine puulattioineen oli näkemisen arvoinen.

Barbicanin ruskea sali

Vierailijoiden kanssa pääsee itsekin turisteilemaan: nyt olen päässyt ajelemaan topless-bussilla, juoksemaan Uulan perässä Rosettan kiven ympäri koululaislaumoja väistellen ja hyppäämään vauhdista London Eye -maailmapyörän puolituntiselle kierrokselle.

...ja sieltähän näkyy Big Ben!

Eilen, eli perjantai-iltana, osallistuimme (molemmat!) Lontoon baarien suomalaisvalloitukseen. Ensi kerralla voisi suunnata jonnekin muualle kuin Hoxton Squarelle... Jos jollakulla on vinkkejä baareista tai klubeista niin ilolla otetaan vastaan! Kallen ei tarvitsisi sitten ensi kerralla olla yhtä pettynyt kuin tänään aamuyöstä kun nyt ei päässyt klubbaamaan. Oltiin me jo kyllä yhden jonossa, mutta kun laskin edessä olevasta parinkymmenen metrin jonosta kolme naisihmistä ja liian monta mölliä, agitoin jäljellä olevan joukkomme takaisin perusbaariin. Ja ymmärrän myös miksi jengiä pihalle potkittaessa kannattaa käyttää hämyistä takakujaa eikä heivata tyyppejä siihen sisääntulijoiden houkuttimiksi. Okei, SAATTAAHAN se olle että sisällä ois ollu ihan eri meno...

Snägärikin löytyi ihastuttavine heppatauluineen. Tämä kuva antaa kyllä turhan kaunistellun kuvan, todellisuudessa paikka henki maanläheisen rouheaa ja rustiikkia atmosfääriä. M, toivottavasti kylmäsavulohibagel oli suopea vatsallesi...?

-R

P.S. Nyt on muuten testattu Quornikin, siitä raportoidaan jahka keritään...

Ymmärtää asioiden syyt

Edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt lähemmäs kaksi viikkoa. Osittain syynä on laiskuus, osittain opiskeluihin liittyvä uutuudenviehätys ja (mukamas) kiire. Kirjoitan nyt siis muutaman lauseen kouluasiaa.

Toinen "varsinainen" opiskeluviikko alkaa nyt olla takana ja vuoden kurssivalinnat lukitaan huomenna. Tästä - ja eräistä muista opiskeluun liittyvistä ns. hallinnollisista asioista - on muistutettu ahkerasti. Ehkä ihan hyvä niin; jotenkin kun tuntuu, että yliopiston suunnalta tulevalle informaatiolle on aika tyypillistä toisaalta suuri määrä, samojen asioiden toisto, mutta toisaalta olennaisten asioiden hukuttaminen lukemattomien erilaisten "regulationeiden" ja "policyjen" sekä muuten vain "nice to know" -asioiden sekaan.

Omat kurssini ovat siis IPR- ja viestintäjuridiikkaa, jonka lisäksi otin yhden sopimusoikeutta käsittelevän kurssikokonaisuuden. (Tämä on ei-juristeille vähemmän kiinnostavaa tietoa - skipatkaa loppuun tai katsokaa tarvittaessa vain kuvat. Ja jos koen tarvetta alkaa horisemaan enemmän juridiikan ihmeellisyyksistä, perustan tarvittaessa vaikka erillisen spin-off -blogin sille). Yhteistä lähes kaikille kursseille on luettavan melko massiivinen määrä: jokaiselle seminaarikerralle on luettavaa sellaiset 150-200 sivua, mikä teettää viikossa lähemmäs 800 sivua kahlattavaa, johon päälle tulee vielä vaihteleva määrä kirjoitustehtäviä. Priorisoinnin jalo taito on tarpeen, kaikkea ei ehdi (ainakaan minun lukunopeudellani) lukemaan. Kirjasto, josta kuva alla, on avuliaasti auki 24/7 mutta en ainakaan tässä vaiheessa ajatellut viettää siellä öitä.

Ainakin tähänastisen kokemuksen perusteella opetuksen taso on erittäin hyvä. Ryhmät ovat pienehköjä, pääosin n. 15-20 opiskelijan seminaareja ja hieman opettajasta riippuen opetustyyli on enemmänkin keskusteleva kuin luennoiva. Käytännössä se toisaalta myös tarkoittaa, että tunnille ei halua tulla jos ei ole vilkaissutkaan materiaaleja etukäteen. Tunneilla odotetaan osallistumista keskusteluun mikä vaatii hieman totuttelua, ainakin enemmän kuin vaikkapa jenkeiltä, jotka hallitsevat huomattavasti paremmin outputin jossa ajatusta kehitellaan samalla kun ollaan jo äänessä (joka se sinänsä on jonkinlainen itsearvo).

Kurssit ovat myös aika "poliittisia"; voin juristikaverien iloksi ja muiden harmiksi jatkaa teemaa myöhemmin, mutta lyhyesti sanoen aika kriittinenkin suhtautuminen ns. perinteiseen immateriaalioikeudelliseen ajatteluun tuntuu olevan vahvasti läsnä. (anekdoottina: sain tämän viikon tekijänoikeuskurssille pitää ryhmälle esityksen parista tekstistä joista toinen oli Eben Moglenin "dotCommunist manifesto" -niminen teksti - nimi puhunee puolestaan). Yliopistolla on myös lähes joka viikko opintoihin enemmän tai vähemmän liittyviä yleisöluentoja. Eilen illalla kävin kuuntelemassa kilpailuoikeudellista luentoa jonka otsikko oli "What should we do with Google?" Kiinnostava esitys, tosin ei vastannut otsikon kysymykseen. Ja LSE:n oma pubi George IV tarjoaa epäformaalimman ympäristön erilaisista asioista ja niiden vierestä länkyttämiselle.

Nyt vielä hieman alkuinnostusta äänessä voi sanoa, että silloin aikanaan kun aloitin yliopistolla olin etukäteen odottanut jotain tällaista, enkä 100 hengen monologiluonteisia massaluentoja, mistä kotoinen oikis pitkälti koostui (sikäli kun nyt luennoilla ylipäänsä kävi). Tai sitten tämä on vain kolmekymppisen aikuisopiskelijan "aika multaa muistot" -porinaa.

Tämän viikon opiskelijaelämä -kokemuksen kruunaa vielä käynti tässä meidän korttelissamme olleessa opiskelijaruokalassa perheen kanssa. Siitä tuli kyllä ihan elävästi mieleen vanha kunnon Unicafe.

Ja jos joku ihmettelee tuota otsikkoa, niin se on suomenkielinen käännös koulun latinankielisestä motosta. En tiedä ymmärränkö ainakaan vielä, kysykää ensi kesänä ymmärränkö yhtään paremmin.

-K

Korniaika!

Tate Modernin yläkerran syömälä. Kyllä noi joskus osaa olla ihmisiksikin.

Olen oppinut uuden ruoka-aineen: QUORN. Aamu on toistaiseksi ainut perheestämme, joka on sitä päässyt maistamaan, sitä nimittäin on tarjolla päiväkodissa. Olin nähnyt sanan ruokalistalla ja ihmetellyt miksi kasvissyöjälapsemme kertoo syöneensä jotain "ehkä kanaa", ja kun WSOY:n sanakirjasta ei ollut apua niin onneksi iso-G pelastaa. Kyseessä on siis jonkun sortin sienisolukosta valmistettu kasviproteiinivalmiste. Kuulostaa hämärältä, ja viime yönä vierähtikin tovi jos toinenkin netissä quornin perässä klikkaillen. Täytyy etsiä kaupasta jotta pääsee itsekin testaamaan. (Ainakin hyvä että on vaihtoehtoja gm-soijasörsseleille!) Ruotsista -tietysti...- tätä kuulemma saa, mutta Suomesta ei. Onko teistä kukaan testannut quornia?

Aamun päiväkodin ruokalistaa katselessa on tullut mieleen myös Suomessa vellonut käsittämätön keskustelu koulujen ja päiväkotien "kasvisruokapäivästä". Pk:lla näyttää olevan käytössä enemmänkin liharuokapäivä, eli moni päiväkodin aterioista on lihattomia, joten sekasyöjätkin syövät KASVISruokaa, oho! Eläinosastolta possua ja nautaa ei näytä olevan tarjolla, lähinnä lammasta, kanaa, tonnikalaa ja lohta. Ihan mielenkiintoista tutustua erilaisiin laitosruokintatapoihin. Yksi ero Suomessa totuttuun on, että lapsille on päivän aikana koko ajan vapaasti tarjolla tuoreita hedelmiä. Tarkennukseksi sanottakoon että tää päiväkoti on ihan kunnallinen, ei yksityinen, mutta se ei myöskään tarkoita että näin olisi jokaisessa julkisessa pk:ssa. Täällä on ilmeisesti aika paljon vaihtelua tasossa, ja meille on käynyt tuuri.

Ja sit dear eki, miten nää kuvat sais niinqu isommix tai jotai???!?!

-R

London kids

Nyt alkoi täälläkin syksy. Kadulla vastaantulevat, viluiset ihmiset näyttivät kylmästä yllättyneiltä. Munkin piti laittaa oikein takki päälle! Alkuviikosta oli vielä kahlailukelit Meidän Puistossa.

Aamu on aloittanut päiväkodissaan, tänään oli jopa kymmenestä kahteen (vaikka tarkoitus oli hakea jo yhdeltä) kun hullu puhelimeni kadotti elämästäni tunnin. Huomasin asian vasta kotiin palattuamme. Ei näyttänyt Aamua kuitenkaan haittaavaan, päiväkodille saapuessani oli aika intensiivinen barbikampaamo käynnissä toisen tytön kanssa.

Uula Aamun päiväkodin pihalla.

Aamun päiväkoti on antanut tosi hyvän ensivaikutelman. Nettisivutkin on vähän toisenlaiset kuin mihin on tottunut... Lapset on kolmessa eri ryhmässä, Babies, Toddlers ja Kinder, ja Aamu tossa jälkimmäisessä. Kindereitä on tosi paljon, n. 70 kolme- ja nelivuotiasta (tai siis virallisesti ryhmä on 3-5 v, mutta itse ainakin oon siinä oletuksessa että Aamu on vanhimpia ryhmässään koska muut ennen syyskuuta neljä täyttäneet on jo koulussa, tai siis Reception Classilla), mutta tilaakin on paljon ja se on jaoteltu erilaisiin pikku nurkkauksiin. Oma pysyvä paikka on viidakkoleikeille, musiikille ja soittimille, kotileikeille, muovailuille, vesileikeille, vaaleanpuneisella liejulla sotkemiselle, isoille palikoille jne., ja lapset voivat vapaasti mennä siihen puuhaan mikä kiinnostaa, ja vapaan leikin aikana voi mennä pihalle koska vain (asiaa tietysti helpottaa se että kengät pidetään jalassa myös sisälle, mikä oli Aamulle aluksi pienoinen järkytys). Lapset on jaettu pienryhmiin (key groups) joilla jokaisella oma aikuinen, ja ryhmät kokoontuvat aina päivän aluksi ja lopuksi. Ryhmän kanssa tehdään myös ohjattua toimintaa, viime perjantaina Aamun ryhmä oli pallomeressä (kyllä, päiväkodissa on oma pallomeriallas!).

Kaikki myös tuntuu järjestyvän tosi helposti ja vaivatta, itse päiväkotipaikkakin järjestyi muutaman päivän varoitusajalla. Tuntuu myös, että kaikki aikuiset muistavat Aamun (ja ehkä myös vanhempansa) ja moikkailevat nimeltä.

Samassa rakennuksessa päiväkodin kanssa on toimintaa myös kotona oleville lapsille ja heidän hoitajilleen/vanhemmilleen. Tiistaina käytiin Uulan kanssa muskarissa, ja tulipahan opittua että Hämä-hämä-häkkiä lauletaan täällä samalla sävelellä kuin kotosalla siihen asti kunnes "tuli sade rankka", ehkäpä ensi kerralla opin tämän version.

Vaunufriikeille tiedoksi että täkäläiset harrastaa aika kevyitä kärryjä. Meidän ei onneksi tarvitse juurikaan kulkea metrolla (kun kävellen ja busseilla pääsee), muuten voisi tulla houkutus hankkia jotkut Sammakoita kevyemmät ja näppärämmin kokoontaitettavat. Suosituimpia merkkejä täällä keskustassa näyttää olevan Bugaboon Bee ja erilaiset Maclarenit.

-R

30+

Otsikko voisi melkein kuvata säätäkin... Lontoossa kun on ollut helteistä viimeiset pari päivää. Lokakuussa pitäisi kai tuntua jo syksyltä, mutta kesä tuntuu olevan yhä parhaimmillaan. Luin että näin lämmintä on ollut syys-lokakuun vaihteessa joskus 1800-luvulla, joten Lontoo ei ole vielä näyttänyt todellista karvaansa mitä säihin tulee. Yliopistollakin kehoitettiin nauttimaan hyvästä säästä tämä viikonloppu.

Itse vietimme päivän ulkona: kävely kotoa Regent's Canalin vartta pitkin Broadway Marketille, josta poimimme eväät mukaan (tori on mieletön ruokakeidas - suosittelen lämpimästi!) ja menimme piknikille viereiseen London Fieldsin puistoon. En juuri nyt keksi parempaa tapaa viettää hellepäivää Lontoossa perheen kanssa. Puistossa oli myös pienimuotoinen suomalaisten get-together; Matti ja Maaria jotka myös ovat täällä opiskelemassa sekä muutama kuukausi sitten Lontooseen töihin muuttanut Markus.

Maanantaina pitäisi sitten alkaa oikeasti opiskella. Tämä viikko on ollut lähinnä orientaatioluentoja ja erilaisten opintoihin liittyvien käytännön asioiden läpikäymistä ja hoitoa sekä selkääntaputtelua ja kouluun liittyvää hengennostatusta.

Viikon aikana on ehtinyt jo hieman saamaan käsitystä siitä, minkälaisia muut vuosikurssin opiskelijat ovat. Porukka on hyvin heterogeeninen sekä työtaustoiltaan (jos siis juristitaustaista joukkoa voi kutsua tässä mielessä heterogeeniseksi) että kansallisuuksiltaan: olen viikon aikana tutustunut mm. japanilaiseen tuomariin, australialaiseen virkamieheen, englantilaiseen asianajajaan (ja olen oppinut viimein mikä ero on solicitorilla ja barristerilla), saksalaiseen tutkijaan sekä lukemattomaan muuhun. Osalla on jo pitkä työkokemus, osa on lähes suoraan koulunpenkiltä, joten joukkoon mahtunee hyvin yksi kolmekymppinen ja itsensä jo ajoittain niin kovin vanhaksi tunteva suomalainen.

Tästä kai alkaa sitten se niinsanottu arki, mitä se sitten onkin. Aamulla se alkoi myös tällä viikolla päiväkodin myötä. Teimme vielä viime hetken muutoksia ja Aamu menikin koulun päiväkodin sijaan tähän melkein meidän naapurissa sijaitsevaan päiväkotiin. Sijainti on iso plussa, mutta lisäksi olemme sikäli oppineet tavoille että luimme molempien paikkojen pisteytykset (täällä paikallinen valvova viranomainen Ofsted siis antaa paitsi kouluille myös päiväkodeille määräajoin pisteet mikä on jossain määrin kuumottavaa) ja tämä paikka veti pidemmän korren.

-K