Lukuvinkki

Uusimmasta Olivia-lehdestä löytyy Lontoo-juttu.

-R

Polvet ruvelle ja jätskit rinnuksille

Aamu haettiin jo lounaan jälkeen päiväkodista ja käytiin saattamassa isoisä paluumatkalle. Lupasin että Uulan nukahdettua rattaisiin ostetaan jätskit (mansikka ja sitruuna). Säitä siis pitelee, en valita.

-R

Tenttikausi

En ole kirjoittanut blogiimme yli kuukauteen. Syytän tästä ainakin osittain alkamassa olevaa tenttikautta: viimeiset viikot ovat kuluneet pitkälti nenä kirjassa - tai oikeastaan läppärissä - tässä kauniissa rakennuksessa Russell Squaren varrella.

Institute of Advanced Legal Studiesin kirjasto on tullut hyvin tutuksi. Se on oikein hyvä kirjasto, suorastaan erinomainen, mutta nyt säiden taas lämmetessä olisi välillä kiva tehdä jotain muutakin kuin istua sisätiloissa. Tänään lounastauolla katselin kateellisena terassilla ihmisten edessä olleita kylmiä oluttuoppeja.

Tenttikausi on täällä iso juttu. Lähinnä mieleen tulee ylioppilaskirjoitukset tai pääsykokeet Suomessa: jengi istuu iltamyöhäiseen kirjastossa ja hikoilee tulevia tenttejä. Iso syy tähän on se, että kaikki tentit tentitään vuoden lopussa. Sama koskee sekä perustutkinto-opiskelijoita sekä post graduateja, joten kyseessä on jaettu piina. Lisäksi tunnelmaa ruokitaan ahkerasti sekä koulun että opiskelijoiden omalta taholta: suurin osa Facebook-postauksista tuntuu tällä hetkellä liittyvän tentteihin. 

Luettavaa riittää: en ole laskenut tarkkaa sivumäärää, mutta arvioisin, että omalta osaltani nyt tentittävä alue on jotain 8000 ja 10 000 sivun väliltä, joten priorisointi ja valikointi on välttämätöntä. Myös opiskelukaverien kanssa pidetyt study groupit - sekä oikeat että virtuaaliset - ovat hyödyllisiä ja toimivat myös muistutuksena siitä, että muutkin ottavat tentit tosissaan. Ihmiset (minä mukaan lukien) mm. juttelevat fb:ssä iltamyöhäisellä tenttikysymyksistä ja uusista oikeustapauksista, mikä on aika nörttiä, myönnän. 

Ehkä enemmän kuin tentit ja lopputyöt tällä hetkellä kuitenkin askarruttaa vuoden loppuminen. Voin jo nyt sanoa, että olen ihan äärettömän iloinen, että olemme lähteneet tänne. Vuosi on mennyt nopeammin kuin yksikään tähänastisistani ja koen saaneeni tästä paljon sekä opintojen että myös muutoin elämän kannalta. Vielä on liian aikaista tehdä tilinpäätöksiä - olemmehan täällä vielä jonkin aikaa - joten riittäköön tämä tässä vaiheessa.

Olen välillä myös aika surullinen siitä, että täältä on tultava pois. Tiedän, että elämä opiskelijana ja työssäkäyvänä on erilaista, eikä elämä olisi tällaista  jos paiskoisin täällä normaalia cityn juristin ympäripyöreää työpäivää, mutta Lontoota tulee ikävä, se on selvää. Ehkä tänne vielä löytää joskus tiensä myöhemminkin, kuka ties...

-K

Passi taskuun ja iisijetillä karkuun

Perinteinen (siis järjestyksessä toinen) tyttöjen kevätretkin suuntautui Côte d'Azuriin eli siis Etelä-Ranskaan. Elämänihän alkaa muistuttaa tätä! Nyt olen taas takaisin Lontoossa, ja meillä on täällä aupairkin tämän viikon, joten ei valittamista...

-R (jonka kärvähtäneet olkapäät alkavat olla enää muisto vain)

Yritys kääntää maanantain suuntaa

Ei mulla muuta.

-R

Mielensäpahoittaja

Minä niin mieleni pahoitin... Draaman taju ainakin hanskassa. Hauskaa viikonloppua kaikille ihanille lukijoillemme!



-U:n puolesta R

Mansikat ja mustikat

Terveisiä Suomesta. Kuusi yötä olin lasten kanssa katupölyssä ja räntäsateessa. Noh, oli myös paljon tärkeitä ihmisiä, vaikka ei kyllä ehditty nähdä puoliakaan niistä ihmisistä tai asioista (kuten tämä näyttely Emmassa tai tämä Forum Boxissa) mitä olin ajatellut tai toivonut näkeväni. Syötiin sienipastaa, aamiaiseksi viikunapuuroa, lounaaksi lohikiusausta, rotinoiksi terveellistä, kahvitteluksi (aamu+)mammapullaa, vapaaillalliseksi grönburgeria, matkaevääksi juuressipsejä. Ja ihana puusaunakin! Kaikki tietysti parhaassa seurassa. 

Oli siis ehkä vähän hektistä, vaikka olin sitä yrittänyt vältellä... Iltaisin en sitten saanut unta ja pyörin sängyssä vähintään kolmeen saakka.

Kameraa ei tietenkään ollut mukana, paitsi oikea iso kamera, ja enhän mä sitä jaksa raahata mukanani. Tässä siis ainoat epäviralliset kuvat: avuliaat assistentit pajukossa.

Paluumatkalla koneen laskeuduttua Heathrowlle Uula pudotti tuttinsa jonnekin penkkien väliin. En sitten sitä heti löytänyt, enkä rehellisyyden nimissä jaksanut sitä kauheasti etsiäkään. Eli sinne meni tutti (ja loput tutit visusti piiloon). Reilu vuorokausi jo selviydytty. Aika liikuttavaa kyllä seurata toisen vieroitusoireita. Ei mitenkään mahdotonta edes ole, eilen illalla nukahti pienen itkun jälkeen pikkuauto kummassakin kädessä ja tänään päikkäreille ihan normaalisti itsekseen, ei huutoja. Päiväunien jälkeen tosin tuli suuri suru, jota podettiin noin vartti, jonka jälkeen alistuneesti totesi: "T-tti. Lee!" + käsillä lentokoneliikkeitä ja sitten vilkutusta taivaalle. Ihan kuin ois läheisempikin ystävä poistunut taivaaseen... Nyyhkis.

Tässä tuttitilanne juuri ennen Suomeen lähtöä.

-Ruusu