Viime viikkoina täällä on ollut todellinen vierailubuumi, mikä on ihanaa! Sen lisäksi että puolet ruokakaapistamme on nyt täytetty Fazerin sinisellä/Pätkiksillä/salmiakilla (ja puolet pakastimesta ruisleivällä), ovat kaikki vieraat olleet innokkaita tiskaajia ja kokkaajia. Ja mä en mene estelemään jos huomaan jonkun käyneen keittiöhommien kimppuun.
Läheiset ja tärkeät ihmiset omassa kodissa tekevät kodista kodin. Ei tunnu niin irralliselta täällä toisessa maassa kun myös vanhat tärkeät tietävät millaiset näkymät ikkunoistamme on, miltä tahrainen kokolattiamattomme tuntuu jalkojen alla, kumpaan suuntaan suihkuhanaa pitää vääntää että tulee lämmintä, missä säilytetään astioita ja kuinka monesta ovesta täytyy kulkea päästäkseen meiltä kadulle. Ihanaa on myös syödä yhdessä vaikkapa noutointialaista (jota sitten riitti pariksi päiväksi eteenpäinkin) tai aamupuuroa. Joten tervetuloa!
Vieraiden lisäksi lähiviikkojen puuhailuihin on kuulunut mm.
...tornien rakentelua kaikesta käsillä olevasta...
...kauden viimeiset tanssit ja jumpat esityksineen ja "Dancer of the Week" -pokaaleineen (jota kiitos joululoman saa nyt yhden viikon sijasta pitää takan reunuksella monta viikkoa!)...
...meille epätyypillistä näpertelyä jenkkinaapureiden Thanksgiving -cocktailjuhlaan...
...päiväkodin avoimien ovien lauantai, jonka jälkeen Uula haluaisi joka päivä jäädä myös päiväkodille joko pihalle tai tälle läträyspisteelle (ja joilta sitten huudon säestyksellä lähdetään)...
...Aamun ryhmän taulu (varmaan tollekin on joku hieno päiväkotijargonin mukainen nimitys)...
...sekoilua lehtikasoissa...
...yrityksiä päästä lähikosketukseen ohjuksen (?) kanssa Imperial War Museumissa (?!?)...
...ravintolakoulutusta vietnamilaisessa (ja todettakoon että Uulaa täytyy vielä hiukan jatkokouluttaa ennen kuin voi treffeille päästää, tai ainakin vois kahdesti miettiä kannattaako kalakastiketta lorottaa tarkoituksellisesti housuilleen...ja toki muutakin pientä hiottavaa löytyy, mistä kertonee se että noustuamme pöydästä henkilökunta tuli siivoamaan aluetta luutun kanssa....)....
...
-R
7 kommenttia:
Voi teitä ihania. Ihanaa lukea iloista tekstiä lämpimistä ihmiseloista.
Ja kuvasanomat myös.
Niiiiin kivaaa kun pian tavataan. Odotan, lasken.
Pian.
Pusut kaikille!
(trannes)
Voi. Lapset on niin suloisia! Uula nättää ihan isältään (vaikka olen vain muutaman kerran piakaisesti hänet nähnyt)! Jaa Aamu niin suloinen tanssiasussaan!
Et säkään pahalta näytä heh!
Moikka!
Ihana aina lukea teidän seikkailuista! En voi odottaa sitä että maaliskuussa tulemme käymään! Mutta onneksi tässä pian näemme koko porukan!
mari: tulossa ollaan, ihan pian voi laskea jo minuutteja! :-)
Minttu: kiitoskiitos, on ne suloisia (varsinkin kun näistä kuvista ei välity ääniraitaa) ;-)
Nina: maaliskuuta odotellen! ja joulukuuta ja uuttavuotta...
;-j: noi kyseisen kuvan lehdet on löytyneet semiturvallisesti aidatusta leikkipuistosta, mutta kerran yhdessä puistossa (ei leikki-) yks ukkeli tuli tosi vihaisena ohjeistamaan mua kuinka on hirmuisen vaarallista antaa lapsen kävellä ja rönäillä pitkin nurtseja KETUN KUSEN takia...kuulemma paaaljoon vaarallisempaa kuin koiran- ja linnunkakka.. Eikä sillä sitten ollut mitään hyviä vinkkejä että missä tota juoksuikäistä pitäis ulkoiluttaa. Varmaan sisällä. Vaikka kotihan se tunnetusti on vaarallisin paikka.
Hei!
Tällä fanitan Espoon rännästä (ja sähkökatkoksista) teidän blogia! Uulahan on kasvanut hurjasti!
Tosi kiva kuulla teidän kuulumisista ja ajatuksista!
Ja Kalle, lisää LSE-päivityksiä ja tarinoita!:) Täällä massaluentojen keskellä haaveilen sun 20 hengen kriittisistä opiskelijaryhmistä..
-Ninni
Hei kaikki rakkaat!
Ai siellä on vielä lehdet maassa, vaikka marraskuussa niitä lehtipuhalleltiin. Täällä myräköi viima.
Joo, kyllä kotiin tulevat vieraat on kivoja eli tervetuloa taas Helsingin leveysasteille sieltä Greenwichistä.
Mamma.
Hah hah, luutut kehiin vaan :D
Lähetä kommentti