Fabric itsessään jätti hieman kaksijakoisen fiiliksen: esiintyjälistaukset ovat kovaa kamaa, mutta megaklubihan se on, hyvässä ja huonossa. Hyvässä ehkä sikäli, että järjestelyt toimivat. Huonossa taas sikäli, että mitään kovin jännittävää ei välttämättä voi odottaa paikalta jonka Lonari on listannut Lontoon ykkösklubiksi n. viimeiset kymmenen vuotta ja johon opiskelijat pääsevät alennuksella sisään. Yleisö on kohtuullisen nuorta, enkä voi taaskaan välttää vertailemasta Berliiniin, jossa tällainen vanha partakin voi tuntea itsensä suht nuoreksi ulkoillessaan. Että jos megaklubeja vertaillaan, niin sanoisin että Berghain vetää kyllä mennen tullen pidemmän korren. Hauska ilta silti.
Tässä perheellisenä ulkoilemisessa on myös se puoli, että lapset eivät ole kiinnostuneita siitä, että isä on ollut myöhään ulkona. Herätys on siis viimeistään siinä kahdeksan aikoihin. Ja koska asiasta oli sovittu aiemmin viikolla, kelpo isähän paisteli lauantaiaamuna pannukakkuja aamupalaksi.
Lontooseen tutustumisemme myös jatkuu. Lontoosta ei saa otetta helpolla: kivat paikat eivät löydy mitenkään vahingossa, vaan kaupungin parhaat taskut ovat hieman jemmassa. Siinä missä Berliinissä suurin osa Prenzlauer Bergia, Friedrichshainia ja Mitteä on kivaa ja satunnainen kulkija eksyy helposti uuteen hauskaan kahvilaan tai kauppaan, Lontoossa pitää tähdätä tarkemmin. Keskellä umpitylsää (tai rumaa tai toisinaan myös jollain tavoin kuumottavaa) aluetta voikin olla se yksi mielettömän kiva katu, tori tai kortteli jossa tunnelma on rento ja olo viihtyisä.
Yksi niistä on kotimme lähellä sijaitseva Exmouth Market. Söimme mainion lounaan pienessä japanilaispaikassa, jossa oli vaaleanpunainen ja varsin kitch vessa.
Voisi kuvitella, että olisi kiva herätä hyviltä unilta suoraan syömään herkullista japanilaista ruokaa, mutta jostain syystä Uula ei ollut heti herättyään samaa mieltä. Pienen kiukkupuuskan jälkeen udon -nuudelit ja teriyakilohi alkoivat kuitenkin upota.
Sunnuntaina kävimme katsomassa Pipilotti Ristin näyttelyn Southbank Centressä. Videotaide näköjään uppoaa myös pieniin lapsiin. Taide-elämys siis toimi kaikille ja täydensi mainion viikonlopun.
Eilen illalla vierailulla oleva mamma jäi lasten kanssa kotiin ja pääsimme Ruusun kanssa kahdestaan ulos. Teimme retken itään, Dalstoniin. Aiemmin huonossa maineessa ollut kaupunginosa on nyt hiljalleen muuttumassa trendikkääksi ja Dalston Superstore miellytti, itse asiassa enemmän kuin moni muu paikka tähän mennessä. Dalstonin pääkatua Kingsland High Streetia illalla kulkiessa tuli mieleen että kestää vielä hetken ennen kuin alue keskiluokkaistuu ja Bugaboot valloittavat kadut. Luultavasti se hetki on aika lyhyt; saman kadun varrella vain hieman pohjoisempana Stoke Newingtonissa näin on jo käynyt.
- K
1 kommentti:
Samaisesta illasta vielä: minä luin Uulan ja Aamun kanssa Muuttolintulasta. Siinä lapsi tekee itselleen siivet kadulta löytämistään karkkipapereista.
Lontoo on ehtymätön kehto: sieltä saa innostusta kaikkeen luovaan työhön. Mamma.
Lähetä kommentti