Tunnustus: skippaan rivejä lukiessani lastenkirjoja ääneen. Suosikkisensuroitavani on vuodelta 1978 olevan Minä olen Minttu -kirjan sivu nro. 14, kohdat "Äidin olo tuntuu pullealta. Hän syö vain yhden porkkanan." Ei vain pysty lukemaan. Varsinkin kun muu perhe syö niin kamalan epäterveellisesti ja pulleutta ja pulleaa oloa aiheuttavasti (=teetä ja puuroa ja omenasosetta).
Uudemmistakin Mintuista löytyy sensuroitavaa, tosin toisesta syystä. Minttu ja Mummo (2010) -kirjassa kerrotaan kuinka "Ennen vanhaan kirjoitettiin paljon kirjeitä, kun ei ollut puhelinta ja tekstareita, sähköpostia tai meseä." Pitkään jaksoin lukea koko virkkeen, mutta lopulta kyllästyin selittämään kuulijakunnalle joka ikinen kerta että mikä se mese on. Tai siis oli. Joten unohdetaan se vaan suosiolla.
Kolmas vaiettu kirja on vuonna 1956 kirjoitettu "Pikkuveli ja minä", joka on sekä pikkuveljen että isosiskon suosikkikirjoja. Sensorin suosikki on naamanpesun sukupuolittuneisuudesta kertova kohta: "Kasvojenpesusta pikkuveli ei pidä. Pojat ovat sellaisia." Vaikka tämä kirja onkin yli puoli vuosisataa vanha, minusta tuntuu välillä että nykykirjoissa on vielä enemmän sukupuolijaottelua. Tai ehkä siihen törmää täällä Lontoossa enemmän: yritin etsiä lasten kaverille synttärilahjakirjaa, ja tyrmistyin kun lähikirjakaupassa oli lastenkirjat jaoteltu tyttöjen ja poikien opuksiin, ja unisex-osasto oli huomattavan paljon pienempi. Parhaat klassikothan tietysti ovat sekä tytöille että pojille (että vanhemmille) suunnattuja, kuten vanha kunnon Pikku toukka paksulainen, Tiger who came to tea tai Stick Man.
Tunnustaako kukaan muu sensuroivansa lastenkirjallisuutta (tai muuta...)? Tai ehkä jopa jättävänsä joitain kirjoja kokonaan lukematta? Onko tämä kamalan väärin ja törkeästi tehty? Teenkö nyt suurta vääryyttä sekä kirjoille että lapsilleni?
Seuraavaa keskittynyttä iltasatutuokiota odotellessa,
Huolestunut kanaemonne R
6 kommenttia:
Hah, hernerokkaa odotellessa, Grimmit rautauuneineen on jees ja peukalonimijöiden sormienleikkelykin sopii vallan hyvin, ja Ronjakin Ryövärintytärkin on luettu hirttämisiä ja paskiaisia sensuroimatta, mutta pullean äidin porkkanansyönnin aion skipata, oli mikä oli. Ehkä täytyy vaan valita paremmin kirjat joita lukee. Suurin osa lastenkirjoista vaan tuntuu niin idioottimaisilta. Täynynee siirtyä suoraan Dostojevskiin.
Toki lukija voi sensuroida ja muovata satuja niitä ääneen lukiessaan. Saduista on monia versioita, niitä käännetään ja sovitetaan niinkuin näytelmien käsiksiäkin. - Tosin kun täällä luettiin Tuhkimo-satu aikuisille aivan lyhennettynä lastenversiona, ärsyynnyin, sillä minusta sen voisi kyllä vaivautua lukemaan kokonaan. Varsinkin jos jatkaa teeman työstämistä keskustelemalla. Mamma.
Hei sys, sveduissa näitä sukupuolien välisiä eroavaisuuksia ja niiden väärinohjaavaa ehdollistamista ratkottiin androgyynillä lapsihahmolla (ja 80-luvulla poikanukkeja kastroitiin saksilla). It's a long way to Tipperary mutta fasismi rakentuu vapaus kerrallaan. Kohta Lontoossa rakennetaan rovioita!
Hei, mites täällä porukka on noin auktoriteettiuskovaista?!?! Yllättävää! ;-) Jos toi ois otsikoitu vähän toisin ("Vapaus omiin käsiin, älä alistu lastenkirjaauktoriteettien luomaan yksipuoliseen maailmankuvaa") niin oisko toinen ääni kelloissa? Ja E, eikös tässä hetki sitten ollut uutiseointia siitä että jossain ruotsalaisessa päiväkodissa oltiin hyljätty han ja hon ja siirrytty käyttämään kaikista pronominia hen...... Ai että tää suomi on ihana kieli! <3 Pertti muistaen, R
yks väliviiva puuttuu, tsori.. Tässä: -
Kohta on tarjolla hernekeittoa. Pannukakku maistuisi myös. (ja joo, multa tais puuttua muutama muukin kirjain).
Menin tänään kirjastoon, yritin lainata lastenosastolta Whirling hijab -nimistä kirjaa, joka kertoi äitinsä hunnulla leikkivästä tytöstä. Kirjaston lainausautomaatti kieltäytyi rekisteröimästä lainaa koska sen ois saanut lainata vain yli 5-vuotiaan kortilla.....(ja mulla oli Aamun kortti käytössä)
Lähetä kommentti