Viikko takana

Tänään tulee viikko täyteen siitä kun saavuimme tänne. Eka viikko on kulunut lähinnä uuteen ympäristöön tutustuen ja hyvien säiden ansiosta paljolti puistoissa joita täällä onneksi riittää - parklife à la lapsiperhe. Opinnot alkavat ensi viikolla orientaatioluennoilla ja silloin ehkä hiljalleen myös normaalimpi arki.

Kuten jo aiemmin tuli todettua, paluu kouluun reilun viiden vuoden jälkeen jännittää hieman: miten sitä osaa taas vaihtaa opiskelumoodiin työmoodista (tai tällä hetkellä oikeastaan pikemminkin lomamoodista..)?

En ole kuitenkaan ole ainoa perheestä jota ensi viikko hieman kuumottaa: Aamun on tarkoitus aloittaa maanantaina LSE:n päiväkodissa ja neiti on asiasta aika tohkeissaan. Isä ja Aamu menevät nyt siis samaan kouluun, Aamu vain hieman eri laitokselle ;-) En tiedä kumpaa meistä jännittää tällä hetkellä enemmän.

Aamu on tässä viikon aikana siirtynyt kielihämmennyksen osalta seuraavaan vaiheeseen: suomen sijaan Aamu puhuu vieraille (ja välillä meillekin) lähinnä siansaksaa, johon on sekoitettu pari sanaa suomea sinne tänne. Väliin Aamu saattaa heittää tähän mennessä ainoan osaamansa englanninkielisen lauseen, "Helou, mai neim is Aamu." Muita lapsia tämä vähän huvittaa, lapsilla taitaa olla erityisen herkkä korva siansaksan tunnistamiseen. Tässä pieni näyte (laittakaa vola riittävän kovalle että kuulette miten puhutaan "englantia". Aika jännä aksentti, sanoisin).

Eilen illalla kävin myös tähän asti ekalla juoksulenkilläni Lontoossa. Regent's Parkissa on mukava juosta, mutta sinne pääsy juosten tai edes hölkäten vaatii hieman hermoja ja treenauksesta tulee väkisinkin liikenteen seassa intrervalliharjoittelua (se kai on oikea sana?), se huono puoli tässä keskustassa asumisessa on.

Suomessa ei ilmeisesti mitään radikaalimpaa - samat globaalit huonot talous- ja muutkin uutiset täällä kuin sielläkin. Isot ilmiöt eivät tunne rajoja, vaikka jotkut (joita kai ei enää saa eduskunnassa kutsua vakiintuneella kutsumanimellään) muuta tahtoisivatkin.

-K (vielä pienen hetken kakskyt jotain)