Missä pihvi? ..ja pari makkaraa...

Mykoproteiinimakkaraa ja -pippuripihviä Herra Hakkarais-lautasella. (Syötiin myös perunaa, eli ei olla ruvettu karppaamaan.)

Kas näin on saatu aiemmin mainitut Quornit lautaselle. Testiryhmämme sai käsittelyyn makkaraa ja pippuripihviä. Kaikki meni vatsaan (ja vähän myös kokolattiamatolle) mitä lautasille laitettiin, sekä isoilta että pieniltä testaajilta, eikä ketsuppimarinadikaan olisi ollut välttämätön. Makkara olisi helpommin mennyt täydestä lihansyöjällekin, pihvin koostumusta kun on vaikeampi jäljitellä, nämä olivat ehkä lähempänä jauhelihapihviä...? Toisaalta, en ole varma olenko koskaan syönyt oikeaa pippuripihviä, joten voihan olla että ne ovat juurikin tuollaisia. Maku kummassakin oli mun mielestä oikein jees, verrattuna soija-vastaaviin näissä ei ole sitä soijalle -tai muille papuasioille- tyypillistä sivumakua, joka saattaa siihen tottumattomille olla epäkutsuva. Luulen että näitä vois syödä toistekin! Hintakaan ei ole mikään paha, kahden pihvin paketti n. 2,50£ (2,90€) ja neljän makkaran satsi 2,20£ (2,50€). Aamulla on kuvassa lautasella puolikas pihvi. Ja puolitoista makkaraa. Ja puolitoista kirsikkatomaattia. Ja kaksi oliivia...

Mä en vielä ihan ole varma omasta suhtautumisestani tähän mykoproteiini-konseptiin. Tavallaan nerokasta, että kasvatetaan proteiinia jossain magatankeissa, ja Quornin nettisivujen mukaan koko homma sai alkunsa 60-luvulla kun huolestuttiin maapallon väestönkasvusta ja ruoan riittämättömyydestä. Tällä seikallahan tuotetta ei voida nykypäivänä markkinoida ylipaino-ongelman vaivaamissa länsimaissa, mutta miksei mykoproteiinia käytetä nälkäisempien maailmankolkkien ruokkimisessa? Noh, tiedetään että hyväntekeväisyys ja maailman pelastaminen ei tunnetusti ole mikään tuottoisa bisnes, josko se olisi syynä? t. nimim. "Kysynpähän vaan".

-R